Yhteinen historia

Suomen Ammattikoirankouluttajat - Professional K9 Trainers Finland ry.

Historian havinaa - juuret yhdistykselle!

Poliisi-, sota-, raja-, tulli-, vankila- ja opaskoirien toiminnassa on muitakin yhtäläisyyksiä kuin koiran kouluttaminen virka- tai hyötytehtävään. Nämä kaikki tahot ovat ammattikoiratahoja, joiden koiranohjaajat ja kouluttajat kouluttavat ja työskentelevät tulosvastuullisesti julkisella rahoituksella. Yhteneväisyys on myös näiden tahojen historiassa, joka on saanut alkunsa yli 100 vuotta sitten.

Virka- ja hyötykoiratahojen yhteinen alkutaival kiteytyy tohtori Johan Brüningiin, innokkaaseen koiramieheen. Hän ryhtyi Suomen sisällissodan jälkeen hyvin aktiivisesti puuhaamaan sotakoira-asiaa. Hän oli ollut vuonna 1917 perustamassa armeijan koirakoulua lähelle Savonlinnaa, Seppälänmäkeen. Paria päivää ennen pitkäperjantaita vuonna 1918 pidettiin ensimmäinen koirien ja ohjaajien kurssi. Kurssin koirat olivat saksanpaimenkoirat Berry, Urho, Caesar ja Frey sekä dobermannit Panu ja Hektor. Suomen armeijan koiratarhan perustaminen oli esillä jo kesällä 1918, mutta 1919 vallinneen yleisen poliittisen tilanteen vuoksi koiratarhan perustaminen lykkääntyi. ”Ajatuksena koiratarhan perustamiseen oli, että saataisiin järkiperäiseen koirankasvatukseen nojautuvaa koirien kasvatusta niin saniteetti-, lähetti-, partio-, vahti-, poliisi- ja kriminaalikoirien kohdalla virkatahojen käyttöön.”

18. päivänä joulukuussa vuonna 1921 perustettiin ensimmäinen palveluskoirayhdistys, Suomen Armeijakoirayhdistys (S.A.K.Y.), jonka tarkoituksena oli koota yhteistoimintaan armeija- eli sotakoiriksi sopivien koirarotujen ystävät ja harrastajat ja edistää mm. puhdasrotuisten koirien kasvattamista, rodun käyttöominaisuuksien lisäämistä, antaa ohjattua koulutusta ja myös varustaa puolustusvoimia mahdollista sotaa varten koulutetuilla sotakoirilla. 

Vuonna 1919 Brüning perusti valtion poliisikoirasiittolan ja koirankuljettajakoulun Imatran Vuoksenniskaan. Brüningistä tuli tämän koulun johtaja. Vuoksenniskalla ehdittiin pitää vain kaksi kurssia. Hämeenlinnaan Brüning muutti vuonna 1920 ja koirakoulu perustettiin ensin Brüningin oman asunnon tiloihin, mutta myöhemmin keväällä 1921, sisäasiainministeriön määräyksestä, koiratoimintaa päätettiin jatkaa ja ryhdyttiin heti toimenpiteisiin rakentamalla kunnolliset kouluttajien asunnot sekä koiratarhat.

Poliisikoiratoiminta oli jo alkanut vuonna 1909, kun ratsumestari Calonius hankki Saksasta kolme koiraa poliisien käyttöön. Poliisikoirien koulutus aloitettiin heti Helsingissä, Pengerkatu 5:ssä. Vuonna 1921 järjestettiin ensimmäinen koirankuljettajakurssi, johon osallistui 11 konstaapelia.

Keväällä 1920 Lapin rajavartiosto osti koiran Johan Brüningiltä. Koira oli "Lapin kauhuksikin" nimitetty Ceasar, joka oli 1,5-vuotias, alkukoulutuksen saanut, erittäin voimakas ja suurikokoinen saksanpaimenkoirauros. Vuonna 1923 rajavartiostolle Valtion poliisikoirasiittolasta luovutettiin 17 koiraa.

Brüning kirjoittaa kirjoittamassaan kirjassa Koirien kasvatus ja opetus: Palveluskoiralla ymmärretään yleensä koiraa, joka pystyy suojelemaan yhteiskuntaa erinäisiä sitä uhkaavia vihollisia vastaan, ja voidaan palveluskoirat ryhmitellä niille uskottujen tehtävien mukaan seuraavasti:

1. Vahtikoira, kotien, tehtaiden, vankiloiden, varastojen ym. varma vartija.

2. Poliisikoira toimii järjestysvallan apuna "vartiokoirana" (patrullikoira) sekä "vainukoirana" rikosten selvittämiseksi.

3. Rajavartiosto- ja tullikoira, joiden käytön jo nimikin osoittaa.

4. Vetokoira, hiihtoretkeilijän hauska ja käytännöllinen apu ja toveri.

5. Opaskoira, sokean kuljettaja ja hyvä seura.

6. Lääkintäkoira eksyneiden hakua varten.

Brüning kertoi myös kirjassaan kriminaalikoirista, että "kauan kesti, ennen kuin maamme vankilat rupesivat oivaltamaan, kuinka suurta hyötyä koira voi tehdä vartiomiesten lukumäärän säästämisessä sekä vartioinnin tehostamisessa. Saatiinkin koirien avulla monet vuodet hyviä tuloksia tässä suhteessa. Kuitenkin on viimeaikoina suunta olemassa, että vartiokoirat poistetaan vankiloista sen sijaan, että varsinkin joka avovankilassa olisi kunnon jälkikoira toimessa. Tällainen tekisi kaikki pakoyritykset turhiksi tai ainakin pakomatka loppuisi lyhyeen, puhumatta moraalisesta vaikutuksesta, minkä koiran pelkkä olemassaolo herättää." Vankeinhoidon alalla alettiin koiria käyttää vuonna 1920. Nämä koirat tulivat juuri Valtion poliisikoirasiittolasta.

Rajavartiostokoiraa käytettiin tavallisesti patrullipalveluksessa (vartiokonstaapelin tukena), jossa koira suojeli, etenkin öiseen aikaan ja yksinäisillä seuduilla, rajavartiosotilasta, jonka lisäksi se oli erinomainen apu "yliloikkarien" kiinniottamiseksi. Rajalla koiria käytettiin myös viestinviejinä kenttävartioiden välillä sekä vainukoirina jäljestämisessä.

"Tullikoirien tehtävä ja opetus on aivan toista kuin muiden koirien. Tullikoira ei saa hakea muuta kuin jonkin määrätyn aineen hajun perusteella, esim. spriin, tupakan tms. Siitä johtuu siis itsestään, että ei voida käyttää samaa koiraa näihin tarkoituksiin. Poliisikoira ei siis kelpaa tullikoiraksi eikä päinvastoin. Ainakin mitään eheää ei sellaisesta yhdistelmästä tule", kirjoitti Brüning. Vuonna 1923 Helsingin tullilaitokselle luovutettiin Jöns-niminen koira. "Modernin ajan" ensimmäiset tullikoirat (4 koiraa) luovutettiin Opaskoirakoululla, Mäkkylässä vuonna 1969 ja seuraavana vuonna yhteistyötä jatkettiin, jolloin käyttöön luovutettiin vielä yhdeksän huumekoiraa.

Opaskoirakoulun johtajanakin myöhemmin toiminut Birger Brüning, joka oli Johan Brüningin poika, aloitti vuonna 1940 työt Opaskoirakoululla kouluttajaoppilaana. Elokuun 2. päivänä 1940 luovutettiin ensimmäiset opaskoirat näkönsä menettäneille sotasokeille. Koirien käyttöönluovutusta kunnioitti läsnäolollaan Marsalkka Mannerheim, joka haastatteli sokeita ja piti varsinaisen juhlapuheen, jonka jälkeen hän lahjoitti koirankäyttäjille teräksestä valmistetut sokeain kellot. Johan Brüning itse oli myös erilaisissa opaskoiratoimikunnissa mukana. Johan oli voimakas taustavaikuttaja myös opaskoirakentällä.

Loppuun vielä Poliisikoiralaitoksen 1927-2002, Kirsi Tervamäen kirjasta: "Koirakuljettaja tekee koiran. Konstaapelin tulee olla rauhallinen, uupumaton harjoituksiin ja eläinrakas. Koiralla on tarkka ihmistuntemus, että jos ohjaaja epäröi tai pelkää, tarttuu sama koiraan. Koiralla ei saisi olla kuin yksi ohjaaja, muussa tapauksessa se menettää luottamuksensa. Missään tapauksessa ei koiraa saa jättää lasten ja sivullisten leikkikaluksi, silloin jonkun ajan kuluttua tosi työkin jää leikiksi".

Kirjallisuutta:

Sotakoirat –lehti 1/1929, 1, 2-3, 4/1930

Brüning, Johan. Koiran kasvatus ja opetus, 3.s lisätty painos: 1948

Herttuainen, Juha. Opaskoirat: 1998

Tervamäki, Kirsi. Poliisikoiralaitos 1927-2002: 2002

Vuorenranta, Eila. Suomen palveluskoiraliitto: 1996

Suomen Ammattikoirankouluttajat - Professional K9 Trainers Finland -yhdistys on rekisteröity 02.07.2018.

Yli sata vuotta ammattikoirankoulutusta Suomessa!

Yhdistyksen puheenjohtaja

Janne Ruokonen

Kouluttaja, Opaskoirakoulu